Vuoden tauon jälkeen tilantunnussakin on jälleen elämää. Tulossa on
ensin reissu Roomaan ja elokuussa lähdemme valloittamaan Kiinaa.
Kaikki
tämä Kiina-hössötys sai alkunsa Antonin veljestä, joka pakkasi romunsa
ja muutti Pekingiin. Noh, minä, maailman lentopelkoisin, mutta kuitenkin
lentomatkustamiseen rakastunut, ilmoitin heti alkuunsa innostuksestani
matkustaa Pekingiin "ihan vain koska veljesi asuu siellä". Anton,
kaukomaiden kaipuussa elävä kaksilahkeinen, oli heti messissä, ja niin
rupesimme suunnittelemaan reissua Kiinaan.
Aluksi suunnittelimme
menevämme vain Pekingiin ja Kiinan muurille, mutta lentohintoja
katsoessamme saimme hullun idean. Viime kesän reilireissun laajuudesta
innostuneena kipitimme Hullareille ostamaan lennot Hongkongiin.
Sanottakoos, että Honkkarihan on 3500 kilometrin päässä siitä
kaupungista, joka meillä on tavoitteena. Mitä me oikein ajattelimme???
Voinpas
kertoa, että ajattelimme juurikin sitä - China round-trip. Tai no
ainakin rannikko round-trip. Matkaamme siis ensin turvallisella
Finskillä Oulusta Helsinkiin ja Helsingistä 10 tuntia kestävällä
lennolla Hongkongiin. Hongkongista matkaamme kiinalaisella
halpalentoyhtiöllä (kuulostaa hyvälle, aivan!) Hongkongista Pekingiin.
Suora lento, paras vaihtoehto. Pekingistä käsin käymme junalla
Tianjianissa ja jossain toisessa kaupungissa (matka-aika noin
0,5h/suunta) sekä tietenkin Kiinan muurilla. Kiinankielisen tulkin
avulla matkaamme myös jollakin kulkuvälineellä maaseudulle katsomaan
riisiviljelmiä ja bambumetsiä.
Reilun viikon kierreltyämme
Pekingiä jatkamme matkaamme yöjunalla Shanghaihin. Otamme toki
Deluxe-hytin, jotka ovat kuulemma minipieniä, sisältävät oman vessan ja
haisevat hyvälle. Shanghaista en tässä vaiheessa tiedä vielä mitään,
joten reissun suunnittelua voisi joku päivä jälleen jatkaa pidemmälle.
Pääasia on kuitenkin nähdä paljon, kokea keltaisten vuorten kuiskaukset
sekä ihastella keskustan vilinää. Jossain vaiheessa palaamme Shanghaista
Honkkariin joko lentäen tai junalla. Sekin on vielä tässä vaiheessa
epäselvää.
Pääasia on kuitenkin se, että osaamme sanoa kiinaksi
"kiitos" ja "anteeksi". Näillä meidän pitäisi päästä jo pitkälle, ja
ehkäpä jopa takaisin Suomeen. Meillähän on molemmilla työpäivä
saapumispäivämme jälkeen. Sitä jet-lag -työpäivää odotellessa. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti